sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Salli niin sallit

Eilen teki mieli jotain hyvää. Ja kun näin käy, pitää se tyydyttää! Kyllä, luit oikein :) Elämän nautinnot ruokkii mielihyvää. Tulee parempi fiilis ja se huokuu ulospäinkin. Kaikki siis hyötyy kun Sulla on kivaa :)

Mulla on sellainen fiilis, että kaikki kieltäminen lisää kieltämistä ja estot lisää kapinaa. Kaikki EI painotteinen on miinusmerkkistä. Salliminen taas lisää sallimista ja hyvä lisää hyvää. Se on plussamerkkinen.

Netti on joulun jälkeen pullollaan kirjoituksia että nyt loppuu herkuttelu ja kuinka lopetat syöpöttelyn ja juopottelun. Ei tarvitse sanon mä. Saa toki jos haluaa. Oma valinta. Eiköhän valinta ole vapaaehtoinen. Syö mitä tykkäät ja kuinka paljon haluat! Eihän kukaan voi toisen puolesta näitä asioita määrätä. Asioilla on isompi viesti ja se viesti on joko negatiivinen tai positiivinen. Sinä valitset kumpaa jaat! Mulla on tapana sallia syömiset. Liikun sitten vaikka enemmän, what ever... Onneni tietenkin on liikunta ja siitä diggailu. Ja vaikka ei olisikaan niin so what? Elämä sujuu mukavammin positiivisilla asioilla eiks jep? Pätee muuten niinku kaikessa. Koirakin toimii paremmin palkalla ja kehumisella.

Lapsuudesta asti olen kammoksunut kaikkea mitä EI saa tehdä. Olen koko ikäni kapinoinut  kaikkea sitä vastaan mitä "pitää" olla. Se pitää olohan on henkilökohtainen asia! Ihan niinkuin Dieettiklubissa jokaiselle tehoaa tietty dietti. Toisen oikea ei ole jokaisen oikea. Lisäksi kaikkihan tietää jo asioita. Joka ikinen varmasti tietää terveelliset ruoat ja liikunnat ym... Se, mikä on mielekästä, tehoaa. Jos tekee jonkun muun juttuja hampaat irvessä, tulokset jää varmasti minimiin. Eli ilon ja hyvän fiiliksen kautta! Muita arvostelematta ja omalla tyylillä. Oma rooli on peili. Jos teet omaa juttua ja sitten arvostelet muiden tekemisiä, saat maistaa omaa lääkettäsi saamalla vastustusta, jota siis myös itse jaat. Eli "laput silmillä" ja hymy korvissa!

Siirrytäänpäs reseptiikkaan. Hyvää teki mieli ja tuunasin muffinit sellaiseksi, että ne sisältävät protskua kuin pihvissä ja ravintoarvo olisi suurempi kuin normaalisti. Eli lukekaa ja kokeilkaa. Sairaan hyvää! Makuasioita ;)

2 munaa
ripaus inkkarisokeria
3 dl mantelijauhoja
1 dl maustettua heraproteiinia
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
4 rkl raakakaakaojauhetta
1,5 dl porkkanaraastetta
1,5 dl aplarimehua
1 rkl kaakaovoita

170° ja noin 15 minsaa

Päälle voit tehdä raakasuklaan. Mä tein vaihteeksi tämmöisen kuorrutteen jäähtyneiden muffinejen päälle. Otin ne valmiiksi pois vuoistakin, niin on helpompi mättää ;-);-)

Vajaa desi kaakaovoita
100 g tummaa suklaata
1 dl maustettua heraprotskua
Päälle ripottelin gojimarjoja, kaakaoknibsejä, rouhittua parapähkinää ja siitepölyrakeita.






lauantai 21. joulukuuta 2013

30 minuutin suklaakakkua juoksun päälle

Tuli hillitön himo suklaakakulle. Muistin vielä pakkasessa olevan pähkinäjädee niin mielikuva oli valmis!
Arkistoista löytyi oma tuunaamani pikakakku ohje. Ei kun tekemään.

100 g kaakaovoita
2 munaa
1 dl inkkarisokeria
1,5 dl mantelijauhoa
3 rkl raakakaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 rkl hunajaa

Sekoita munat ja sokeri, lisää sekaan kuivat ainekset ja lopuksi sulatettu kaakaovoi ja hunaja. Kaada vuokaan, joka on vuorattu leivinpaperilla. Paista 175 asteisessa uunissa 25 minuuttia ja SYÖ jäden kaa <3

Oijoi, huomaatteko kun jäde jo alkaa sulaa ihanaksi soosiksi kakulle, NAM!


Laitoin ennen paistoa sekaan tummaasuklaata :) Ne sulivat ihanasti pikku ylläreiksi kakkuun.

Aikaisemmin päivällä vedin 1,5 tunnin treenin ja tässä on pari päivää tullut syötyä huonosti. Siitä tää himo varmaan kumpusi! Mutta sillon syön kun siltä tuntuu. Suklaakakkukin maistuu hyvälle tyyliin kerran vuodessa! Ja oma tekemässä on kunnon ainekset höttövehnään ja valkoiseen sokeriin verrattuna. 


Oli jättikiva juoksuilma tänään(KIN) ja siihen kyykyjä ja muuta kivaa sekaan. Vieressä veteli hiihtäjiä tekolumella. Ihan sikakiva seuraa samalla kun ite kyykkää verisuoni pullollaan päässä ;) Kizmokin pällisteli hiihtäjiä kun ei niitä ole ennen nähnyt. Niistä kuului uusia ääniä :) Hyvä päivä siis koirallekkin. Aina oppii uutta! Jipii ja kiitos jalat kun olitte niin vahvat tänään <3 Hyvä fiilis!!!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Raakasuklaata, tummaa ja vaaleeta

Heippistä! Tänään kuulapäättäjäiset ja joulutauko. Sen kunniaksi kuulailijat saavat mm. raakasuklaata.


Tummat palat sisältävät:

1,5 dl kaakaovoita
0,5 dl kookosöljyä
0,5 dl raakakaakaojauhetta
2 rkl luomuhunajaa
ripaus ruususuolaa
ripaus chiliä
päälle gojimarjoja, kaakaoknibsejä, pähkinöitä ja kookoshiutaleita

Vaaleat:

2 dl kaakaovoita
2 dl maustettua heraa (käytin banaani-vaniljaa)
1 rkl kookoslöjyä
päälle ripottelin kaakaoknibsejä ja kanelia

lauantai 14. joulukuuta 2013

Koira 2013 tapahtumassa

Oltiin pe 13.12  Kizmon kanssa messarissa suuressa koiratapahtumassa. Kehässä meitä ei nähty, harjoittelimme hälinää sivustakatsojina ja osallistuimme temppukouluun. Temppukoulussa opeteltiin vadin päälle menoa, vadin kiertämistä, takajalkojen laittoa vadin päälle, vanteen läpi hyppyä, peruutusta ja kieppejen tekoa. Kiva tunti, kiitos kouluttajille.

Kuva: Nikita Tikka

Kuva: Nikita Tikka


Ennen temppukoulua oltiin pinseri kehällä avustamassa Kizmon veljen voittoputkea. Kehältä mentiin temppuilemaan ja viimeiseksi vedettiin omat näyttistreenit.

Voittaja-näyttelyt Facebook sivuilla on enemmän temppukoulukuvia, käy tsekkaas :)



Kiva tapahtuma, jäi hyvä fiilis. Kiitos järjestäjille :)


perjantai 6. joulukuuta 2013

Vatsan täytettä ja koirankoulutus asiaa jälleen

Aamun kulaus, päivän avaus :)



Tämän aamun päräyttävin stobellinen sisälsi: chian siemeniä, puolukoita, 1 luomubanaani, merilevää, macaa, siitepölyä, msm, viherjauhetta, luomu inkivääriä raastettuna, kaakovoita, tuoretta pinaattia, heraa ja suodatettua vettä. 


Pakuriteen kiehutus alkaa heti aamusta, keittely kun kestää tunteja. Kuvassa mielestäni hyvä suhde jauheen ja veden suhteesta. Iso kattilallinen vettä ja pakuria niin paljon, että pinta peittyy. Eka satsi keitellään kasaan ja lisätään uusi vesisatsi. Kun se on kiehunut puoleen, kaadan ekan satsin kannuun. Lisään taas vettä ja jatkan näin niin kauan kun pakurista irtoaa väriä. Monta litraa siis saan tätä terveysjuomaa kertakeittelyllä. 


Viimepäivinä olen laittanut tavaraa lahjoitukseen. Olen saanut myös itse asioita. Lahjoitusten lisäksi olen tehnyt vaihtoja. Hyvä mieli kun saa antaa tai vaihtaa jotain jokaisen tarpeen mukaan. Paras fiilis tulee kuitenkin antamisesta. Ja se ilme ja kiitollisuus saajan kasvoilla! Ihan huippua! Se riittää palkaksi minulle. Samaan fiilikseen perustuu vapaaehtoistyö. Kannatan! Kokeile joskus. Ja vastaukseksi ei kelpaa, ettei ehdi. Jos jotain haluaa, niin sille löytää aikaa. Toki ei sellaisesta tiedä mitä ei ole kokeillut. Takaan, että vapaaehtoistyötä kannattaa kokeilla. Jos se ei tunnu omalta voi sen aina lopettaa. Muistan aina sen, että koska vaan voi olla se tilanne, että tarvitsee itse apua. Ja kun on auttanut itse hyvä tulee luoksesi kun sitä tarvitset. 

Loppuun pakollinen koirapläjäys ;) Meidän näyttelykurssi loppuu sunnuntaina, käynnissä on vielä RallyToko jouluun asti. Vaikka välillä tuntuu, että plääh tästä ei tule mitään, toisot kuitenkin palkitaan. Niin se vaan menee! Aika jännää kun viikkojen jälkeen huomaa opin menneen perille. Se motivoi jatkamaan! Vähän samahan on kuulailussa :) Toistoja, toistoja ja toistoja!

Viesti kaikille koiranomistajille ja koiraa harkitseville. Koiraa pitää kouluttaa! Piste! Omistajille koira-ajokortti ja koiran kanssa koirakouluun KAIKKI! Jos koira rajoittaa arkeasi tai tekemisiäsi on jo kiire kouluun tai koirankouluttajalle. Jos ongelmiin ei tartuta ei ne siitä itsekseen häviä. Koiralle (ja omistajalle) tulee stressiä ja pahimmillaan sattuu jotain. Koiran kanssa on kiva harrastaa ja koira vaistoaa kaiken niin hyvässä kuin pahassa. Ethän ota koiraa liian hepposin perustein? Haluathan iloisen kaverin jonka kanssa on kiva olla? Kaikki EI sanat, kiellot ja negatiivisuus ei kuulu joka hetkeen. Jos niin on ei kaikki ole hyvin. Joko oma teitämyksesi ei riitä tai tarvitset ulkopuolisen silmät tekemiseenne. Ja vaikka kaikki olisi hyvin koirakoulussa saa hyviä oivalluksia ja oppia asioihin. Uskon, että koiran koulutus on aina hyväksi ja se ei mene koskaan hukkaan. Koira saa siitä myös virikkeitä "tylsään" elämäänsä. 

Aamulla oli liikenteessä aikamoisia rähinäkoiria. Surukseni huomaan omistajien tekevän aina samat asiat ihan vaan osaamattomuuttaan: he lyövät koiraa, he pysähtyvät koiran kanssa ja pahimmillaan paijaavat koiraansa kokoajan, he keskittyvät toisten koiriin eivät omaansa, häpeävät ja eivät tee mitään... Mulla itselläni on ollut trauman saanut rähisijä joskus. Tiedän millaista se on. En muuten puuttuisikaan asiaan. Puhun muuten (asiasta moottorisahaan) AINA omasta kokemuksesta. En koskaan leiki minkään alan tietäjää ilman omaa kokemusta. Mielestäni se ei ole perusteltua silloin. Mutta tämä on taas oma ajatusmaailma, saa olla eri mieltä. 

Onnea SUOMI ja hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! Pitäkää toisistanne ja koiristanne huolta <3

P.S Metallica tulee toukokuussa Suomeen! OMG mestoille on taas päästävä!

   
                                            

tiistai 3. joulukuuta 2013

Kohti joulua ja mietteitä tekniikasta

Joulukuuta mennään ja kohta pidetään preikkiä kuulailusta. Tekee ihan hyvää välillä laskea rauta käsistä. Toisaalta jos ei mitään ihmeellistä tapahdu ja intoa riittää, niin itseni tuntien treeniä saattaa olla ;)

Ajatella, että kehitystä saavutetaan kunnon levolla. Voisi luulla salilla reihumisen kehittävän! Mutta levossa ne lihat kasvaa :) Otetaan joulusta siis kaikki irti, tankataan ja kasvatetaan lihasta.

Kehoitan myös välipäivinä katsomaan peilistä omaa tekemistä. Treeneissä en voi treenaa puolestanne, jokainen tekee tyylillään. Ohjaus on vaikea hahmottaa toisen neuvomana vaikka kuinka yrittäisi. Jokainen ihminen on erilainen anatomialtaan ja kaikki liikkeet eivät vaan ole mahdollisia suorittaa samalla tavalla kun joku muu sen tekee. Ulkotreeneissä vaatetus ja esim. hanskat vääristää liikeratoja. Kuulasta hanskat kädessä pitelevä joutuu aina karsimaan tekniikasta. Parasta olisi veivaa paljaalla kädellä ilman puristusta. Lisäksi kuulailu on toistolaji. Mitä enemmän tekee, sitä paremmin menee. Jos keskittyy tekemiseen, kuuntelee ohjaajaa ja harjoittelee usein (enemmän kun kerran kahdessa viikossa tai vähemmän) niin tuloksia tulee.

Mun omissa treeneissä pohja tulee tekniikasta. Jos porukka pysyy pienenä ja saa ohjaa samoja tyyppejä usein, tulee ohjelmaan pikkuhiljaa kuulan nostoa pään päälle. Ensin kuitenkin harjoitellaan mm. räkkiä ja kehon käyttämistä kuulatreenissä. Jos haluaa viedä pienen pientä kuulaa väärillä liikeradoilla minne sattuu, suosittelen ennemmin jonkun kuntosaliketjun kuulatuntia. Tämä laji ei ole rakettitiedettä, mutta siinä on omat juttunsa. Jos ikinä ohjaan isolle porukalle, niin liikkeet pidän yksinkertaisina. Isossa ryhmässä yksilöohjaus ei ole mahdollista. Siksi porukalla pidetään lähinnä hikihauskaa :)

Jos haluaa hioa omaa tekniikkaa pitää siihen paneutua. Itse otin viimeksi omalle tekniikalle ihan tekniikkakurssin. Muuten tekeminen on vaikea hahmottaa ellei sitten kuvaa omaa tekemistä. Silti siihen kannattaa ottaa joku lajia kauemmin harrastanut katsomaan. Kaikkihan on tietysti kiinni siitä mitä haluaa. Kyllä itsekkin teen kuulalla välillä vaan sykettä nostavaa treeniä salilla tai pikana ennen saunaa. En ole rajannut tekemistä vaan kisatekniikkaan. Miksi ei ottaisi pallosta kaikkea irti jos se on mahdollista? Olen myös sitä mieltä, että vieraan neuvoja ottaa paremmin vastaan. Jos neuvoo vaikka lähimmäistä treenaamaan ei se mene ekasta neuvosta oikein perille. Eikä toisestakaan jne. Mutta jos minulla olisi tuttavapiirissä osaaja jolta oppisin jotain, ottaisin opin itselleni suuresti kiitollisena. Toki vastaanottavuus on aina ensin haluttava. Minun mielestä neuvojen tuputtaminen ei vie oppimiseen. Siksi menin tekniikkakurssille itse, koska halusin ottaa vinkkejä ja kuulla omasta tekemisestäni. Tässäkin lajissa sitä ei ole koskaan valmis. Siksi pitää harjoitella ja tehdä toistoja. Siinä lajin ihanuus :)

Mun todistus lokakuulta :)

Meidän isävainaa oli nuorena poikana painonnoston SM- tasolla. Taisi käydä euroopassakin kisaamassa. Koska olin isän "poika" niin treeni ja tekniikka on tainnut porautua solumuistiin. Viimeisinä hetkinä silloin joskus kävimme yhdessä lenkillä. Olisi ollut hyvä painonnoston ope siinä jos olisin innostunut lajista jo silloin. Mutta nyt on nyt ja onneksi löysin lajin! Tosin isä ei treenannut kahvakuulilla ;)

Muistan aina yhden tarinan joka pyörii päässäni. Se liittyy omaan vastuuseen ja siihen, että lopunkaiken sinä vastaat tekemisistäsi ja valinnoistasi ja siitä mitä teet ja miten. Tarina menee näin: Mummo oli kenkäkaupassa sovittamassa talvikenkiä. Myyjän avustuksella mummo löysi mieleiset kengät ja niitä sovitellessaan hän tuumasi: "Mitenköhän näillä pysyy pystyssä liukkaalla? Kai näihin tulee joku takuu ja jos kaatuu, saako kengät palauttaa?" Myyjä totesi, että kyllä mummo nyt joutuu ihan ottamaan omalle vastuulleen kävelynsä. Niin treenissäkin, jos olet motivoitunut ja haluat oppia niin opit. Se oppiminen on ihan omalla vastuulla. Sitä kukaan ei voi tehdä puolestasi.

Reipasta treenipäivää :)