lauantai 30. marraskuuta 2013

Löytö lenkkipolulla ja onnea!

Naapurin Mervin kanssa hilpastiin eilen reilu kymppikilsa haastavassa mäkimaastossa. Ja kun poikettiin polulta, löydettiin ihan super hieno jumppapaikka! Tonne uudestaan!


Hieno mesta Leppävaarassa. Espoossa on kaikki paremmin ;) Onneksi se on ihan tossa naapurissa :)


Urheilupuistossa oli painonnosto tangotkin! Jipii, tein etu- ja takakyykkyä, valakyykkyä ja maastavetoa. Ne kaikki, terveisiä vaan CrossFit tunneille, ovat jääneet ohjelmistooni pysyvästi. 


Aika hyvä aika kuitenkin kun treenattiinkin välissä. Oli hyvä treeni ja niin mäkinen maasto, että meinas (vaan meinas) välillä loppuu happi.  Tiedätkö sen tunteen kun juoksee ylämäkeä ja huippu häämöttää, yhtäkkiä tuntuu vaan, ettei jalat toimi ja näkö alkaa sumentua? Oltiin varmaan välillä sykehuipuissa mutta tunnekkin oli sen jälkeen huipussa. Kiitos Mervi seurasta, koska vaan uudestaan!


Kiitos Sports Lady protskuvoitosta! Osallistuin arvontaan ja voitin itselle niin tärkeän voiton. Heraa ja palkkaria. Vaihtelu virkistää sanotaan. Oli aika sweettiä kamaa kun vertaa mun kiskomaan maustamattomaan! Kiitos uudesta kokemuksesta!


perjantai 29. marraskuuta 2013

Aamiainen nurmikolla!

Meinaan Kizmolla :) Ostin eilen aktivointilelun innokkaalle junnulle. Energinen koira tarvitsee aivojumppaa. Koulutus on hyvä, mutta kun täällä on ollut vähän vatsa sekaisin, niin makupalat on hetken pois pelistä. Samoin pitkät lenkit. Tänään mennään toista päivää täysjyväriisillä ja seitillä.


Green matkii nurmikkoa. Nurmikolle heitetty ruoka teettää koiralle enemmän tekemistä ja ruokaa ei tule hotkittua. Luonnossakin eläimet joutuu työskentelemään ruokansa eteen. Ajatus siis hyvä! Nykykoiralla pääsääntöisesti on tylsää ja moni ongelma saattaa johtua ihan siitä. Vaikka kuinka olisi itse finaalissa se ei saa olla koiralta pois.


Nurtsille voi heittää piimääkin ;) Tässä sekoitettuna maitohappobakteereja vatsan tasapainottamiseksi ja hyvän olon lisäämiseksi. 

torstai 28. marraskuuta 2013

Niin ne päivät muuttaa muotoaan...

Tai siis jos päivälle laittaa liikaa ennakkoon odotuksia tai oletuksia, niin varmasti tulee ihanasti yllätetyksi! Jee niin nytkin. Meillä piti Kizmon kanssa alkaa tänään RallyToko mutta kaverille paukkaskin mahatauti! Eilinen päivä ja viime yö rampattiin pihalla. Onneksi kotona oli ensiapu pillereitä (kannattaa aina pitää kaapissa) ja tänään on haettu lisää droppeja. Rallytoko ryhmään mennään sitten viikon päästä uudella tsempillä!


Tästä videosta saa ehkä jonkinlaisen käsityksen lajista. Hauskempaa kun pelkkä toko ja mehän Kizmon kaa ollaan aina huumorilla liikenteessä :)

Joku voisi nyt sanoa, että olipas ihana yllätys, vedoten alkutekstiini. No kun nyt olen ottanut tavaksi ajatella nykyään hieman valoisammin asioita, niin tässäkin on monta hyvää puolta. Olen todella kiitollinen kun kaveri alkaa piristyä ja oi kuinka hienoa ovat taas ne päivät kun kaikki toimii! En voisi kuvitellakkaan hienompaa fiilistä kun kaikki ovat terveitä ja onnellisia!

Tuosta koiran mahataudista vielä. Tapanani on käydä aika usein samassa luontaistuotekaupassa. Niin nytkin, koska sieltä saa minun mielestä parasta ja asiantuntevinta palvelua. Lisäplussaa liike saa vaihtoehtohoidoistaan, joita saa takahuoneessa. Tänään opin siellä taas uutta, löysin tuotteen joka on ihan super mahatautiin ja ostin sen tietenkin tässä tilanteessa. Tässä tuote omilla sivuillaan. Tuo ihmeaine tehoaa Helicobakteeriin, närästykseen, vatsahaavaan ja -katarriin, limakalvojen tulehduksiin, ripuliin sekä mm. ärsyyntyneelle paksusuolelle. No kokeiluun tietenkin! Sopii myös koirille.

Terkkuja pikku teippikorvalta :)


keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Tämän päivän treenejä

Kävin salilla tekemässä tissin. Lämmittelin crossarilla ja sitten tein eri variaatioita kyykystä, joita opin kun kävin CrossFit- kurssin. Niitä tuli vajaa sata toistoa. Sitten erilaisia rintalihas liikkeitä aina niin, että tein jokaista liikettä kaksi kertaa ja toistoja 8. Viimeiset toistot olivat kovin väkinäisiä ja ryppyotsaisia. Niin että sai juuri ja juuri suoritettua. Päälle vielä vatsalihaksia tosi monta ja erilaisia.


Salilla näkee aina tuttuja ja ei tuttuja. Tänäänkin sain neuvoa erästä rouvaa kun hän tuli kyselemään vatsalihasliikkeitä. Kiva jutella ventovieraiden kanssa. Päivän piristys :) Ja vielä lempiaiheestani!

Illalla vielä jumpataan kuulien kanssa. Väliin lenkit koiran kanssa, ihana kun saa liikkua! Kiitos liikunta! Eilen illalla olin palaverissa, jossa istuttiin kaksi tuntia. Olin jo siitäkin määrästä ihan hiilenä ja päätinkin, että jos ja kun itse pidän joskus palista, niin siellä seistään!

tiistai 26. marraskuuta 2013

Lenkillä ehtii kelaamaan asioita


Tänäänkin upea ihana lenkkisää ja kas kuvaani on osunut jäniksen papanakin ;) No pitäähän se siinä olla kun maistuukin niin hyvälle (terkuin Kizmo ;). 

Aurinko armas piristi säteillään, tuulen virettäkään ei ilmassa. Parasta!

Lenkillä tulee aina kelattua asioita, olen siitä varmaan täällä toitottanut kyllästymiseen asti. Tai kuka kyllästyy tai ei, oma valinta. Ja mistäs mä tiedän mitä kukakin ajattelee :) No kelaa sitä!

Olen postaillut alusta asti ruokajuttuja ja ravintotietämystä blogissani. En kuitenkaan määrittele tätä ruokablogiksi. Tämä blogi häärää fiiliksissä, joista kirjoittelen aina kun sille päälle osun. Ja kuten saan aina muistutuksia eri ihmisiltä, niin aikaahan minulla kuulema on. Ainakin yhtä paljon kuin kaikilla muillakin tallaajilla. Että miten sen 24 h sitten kukin käyttää, ei kuulu minulle. Ainakaan en siitä naputa jos osa menee minun mielestä "hukkaan" ;) Jokaisen oma elämä, jokaisen omat valinnat. Be my guest!

Takaisin ruoka- aiheeseen. Ruoka, tuo pakollinen pullamme jokapäiväisessä elämässämme. Ensimmäinen ammattini on ravitsemistyöntekijä, suomeksi suurtalouskokki. Sieltä ammennan dietti tietämystä, ravinto tietämystä ja ruoanvalmistus tietämystä tähänkin päivään. Ei ole mennyt oppi hukkaan. Miksi päädyin kokkikouluun? Kelasin sitä tänään lenkillä, en voinut välttyä pläjäykseltä ahdistusta ja menneeseen paluuta. No, kirjoittaminen auttaa. Eli haen tässä apua samalla :) 

Amistoikäisenä olin jo huolehtinut itsestäni ala- aste ikäisestä asti. Koulusta tulin tyhjään kotiin aina kymmenen vuotiaaksi asti, jolloin sain oman koiran. Siitä lähtien hoidin omat, ja koiran eväät. Muistan sen aikaisia safkojani. Kaapissa oli yleensä HK:n sinistä ja kurkkua. Niitä pilkoin kippoon ja pistin menemään. Vieläkin muistissani on se rasva kitalaessa ;) Toinen favourite sabuska oli uunisipuli. Koska kaapissa oli yleensä tuon kyrsän ja kurkun lisäksi sipulia ja juustoa, niin kappas vaan. Nehän saa lämpimäksi ruoaksi uunissa, eli kuorittu sipuli pellille ja juustoa päälle. Näillä mentiin, tosin ei näin jälkikäteen ajateltuna paljon muuta voi tuon ikäiseltä vaatia :/ Eli kaikki lapsukaiset joiden eteen vanhemmat raatavat, arvostakaa sitä. Kaikilla ei asiat mene niin. 

Takaisin ammatinvalintaan. Koska ylä-aste ikäisenä olin jo aika pihalla himakuvioista, niin ammatti piti saada äkkiä. Päätin ottaa lähimpänä sydäntä olevan asian. Koska en enää silloin halunnut asua kotona ja olin alaikäinen, niin sain taas kerran valinnallani päälleni taakan, jota tuskin jakskoin kantaa.... Kävin amistoa ja hoidin samalla suolistosyöpää sairastaa vaariani. Mummu kuoli sydänkohtaukseen aikaisemmin, joten vaari jäi yksin. Koska päivät olivat ihan kamalan raskaita (nytkin sydän hakkaa kun mietin tuota aikaa) niin viikonloput tuli vietettyä miehekkäässä kännissä. Näin mentiin eka amisto vuosi. Toiseen vuoteen sitten kuuluikin vaarin kuolema, mun yksin muutto ja kaupan päälle sain muutaman pahoinpitelyn (toisesta jäänyt arpi huuleen, toisesta sieluun, kolmannesta molemmat). Aikamoista draamaa. Valmistuin kuitenkin ja elämä jatkui. Draamalta ei ole voinut välttyä, se on ollut läsnä mun syntymästä asti. Hienosti olen kuitenkin oppinut jotain tästä kovasta koulusta. Tämä päivä ja tämä hetki ovat parasta mitä tiedän. Kiitos <3

Tää oli nyt niin rankkaa, että pala kerrallaan... Kiitos kun sain avautua. Ehkä kerron joskus lisää, ehkä en... Joskus tuntuu kun elämän kaareni on suoraan kauhuleffasta, nyt se on onneksi muuttunut rakkasleffaksi. Kiitos mun miehen <3 Kari on mun enkeli ja ilman häntä olisin kuollut. Kiitos Kari, kiitos kun saan kokea ja oppia kanssasi <3 <3 <3 <3


Pirteää pakkaspäivää rakkaat <3 Kiitos kun olet olemassa <3

maanantai 25. marraskuuta 2013

Sienimunakas muffinssit ja tuliset sardellitomaatit

Munakas on pikaruokaa, välillä voit pyöräyttää munakasmassan suoraan annosvuokiin. Tein tänään sienimunakkaat muffinssivuokaan. Käytin 10 munaa kokonaan keltuaisineen päivineen. Välillä treenipiireissä tykätään käyttää pelkkää valkuaista, mutta myös keltuaisessa on proteiinia ja jos munat eivät ole pääasiallinen proteiinin lähde, niin miksi ei käyttäisi koko munaa hyödyksi? Onko keltuaispelko peruja kolesteroli kohusta vuosia sitten? Keltuaisessa on enemmän rasvaa kun valkuaisessa, mutta "näillä määrillä" munat eivät nosta todellakaan kolesterolia saati lihota. Sanoisinkin, että käyttäkää koko luonnon suunnittelema pakkaus. Monesti luonto on viisain ja sieltä tulee parhaat jutut. Uskotaan luontoäitiä!


Vaikka vuoka on tarttumattomaksi pinnoitettu, laitoin silti alle muffinssipaperit. Pohjalle tuoreita herkkusieniä ja päälle munakasmassa. Hunnuksi emmentalraastetta.


Kaveriksi samalla uunin lämmittämisellä valmistui uunitomaatit. Pestyt tomaatit halki, päälle ruususuolaa, mustapippuria, sardelleja ja chilitahnaa.


Kaiken perusta omassa ruokailussa on aina raaste/salaatti/kasvikset. Niin tänäänkin! Alle kaali, porkkana, parsakaali, paprika raastetta ja lämmintä ruokaa lisäksi. 


Ihanan pirteä aurinkoinen raaste. Sekaan vielä vähän raejuustoa ja loraus balsamicoa. Muuta ei sitten tarvitakkaan. Hyvää oli ja illalla jaksaa treenaa :)

lauantai 23. marraskuuta 2013

Kukkakaalilisäke (NAM) ja juoksukoulua

Herkullinen vaihtoehto riisille, pastalle ja perunalle on kukkakaali. Se mitä sille tein tulee tässä :)


Ensin blendasin kukkakaalin (1 kpl), paistoin yhden punasipulin ja lisäsin kukkakaalirouheen sekaan. Mukaan lensi vielä 1 luomuomena, muutama taateli silppuna, mantelilastuja ja chiliä. Mausteena ruususuolaa ja mustapippuria. Valmiin paistoksen päälle silppusin tuoretta pinaattia. Koko paistos vei aikaa about 3 minuuttia. Oikeeta pikaruokaa!!!!


Parasta tässä herkussa on sen makeat taatelit, rapeat mantelit ja kirpakka chili. 

Lautaselleni kasasin tämän ihanuuden kanssa porkkanaa, paprikaa, kesäkurpitsaa, tomaattia ja punaista lehtikaalia. Punainen lehtikaali on varteenotettava vaihtoehto vihreälle lehtikaalille, varakas hankkii molemmat ;)

Tarkkaavaiset huomasivat proteiinin puuttuvan. Koska takana oli rankempaakin rankempi jalkatreeni, olin aikaisemmin nauttinut maustamatonta heraproteiinia ja vettä miehekkään annoksen :)


Ja iltapalaksi nautin proteiinikaakaota! Ohjeen postasin eilen illalla samalla kun ryystin namia <3


Tänään vedettiin juoksukoulun treeni Malminkartanon mäessä. Pääsin onnekkaana mukaan ystäväni sijaisena. Kiitos vaan Tiina mahdollisuudesta! Näissä kuvissa ollaan jo loppuverryttelyssä. Aikaisemmin ei paljon ehtinyt napsaileen kuvia. Yhteensä 1,5 tuntia treenattiin, johon kuului venyttelyt. Tiukka treeni! Kiitos vetäjä ja kiitos huippu treenarit!!!


Kiitos Mervi, rakas naapurini, seurasta ja tsempistä! Nyt muuten neljänkympin korvilla, ja monta juoksukisaa juokseneena, vasta tiedän miksi käytetään mummokalsareita juoksutrikoitten alla :) Ai saakeli sentään ;)


Kizmo oli tietenkin mun mukana rääkissä! Se olis pinkonu ku aropupu ilman takanaan vedettävää kivirekeä ;)


Ilma oli parasta A-luokkaa! Ja kaikki muukin. Ihan ihanaa ilkireenirääkkiä!!! 


Kizmo is very flexible :) Mun merimakkara! Me vielä käveltiin mestoille aamupäivällä ja juostiin takas kotiin. Hyvin jaksoi pikkuinen sprinttaa. Meidän tuleva kilpalaji! Meinaan koirajuoksukisat. Kolmas pinseri menossa ja tiedän niiden kyvyt ja energian. My kind of dog <3 <3 Pitäisköhän opettaa Kizmolle koirakuulaa? Sehän vois raahaa kahvakuulaa perässään sit aikuisena. Treenaahan moni autonrenkaankin kanssa :) 

perjantai 22. marraskuuta 2013

Proteiinipitoinen terveyskaakao!

Treenipäivän jälkeen keksin oivan iltajuoman. Kaadoin tuopillisen homogenoimatonta luomumaitoa kattilaan. Perään 3 kukkurallista teelusikallista raakakaako jauhetta, kourallinen pehmeitä taateleita, kananmunan valkuainen, pari lusikkaa heraproteiinia, 1 tl tocoa ja 1 tl MSM- jauhetta. Keltuainen meni koiran herkuksi suoraan kuoresta. Mitään ei heitetä pois! Kevyt kuumennus ja sauvasekoittimella kuohkeaksi juomaksi. Päälle ripottelin kanelia. Ihanaa ja maukasta. Lihakset saa yöprotskua :-) Kokeile ihmeessä tätä herkkua. Vegeversio valmistuu vaikka itsetehdystä manteli- tai seesaminsiemenmaidosta. Hyvää <3


Laskin annoksen ravintoarvoa, noin 300 kcal ja 35 g proteiinia. Kalorimäärää saa laskettua käyttämällä vähärasvaisempaa nestettä kun homogenoimaton luomumaito, jossa rasvaa on paljon. Toisaalta rasvaa tarvitaan moneen elimistön toimintaan ja yksi on aivojen toiminta. Näenköhän mukavia unia ensi yönä ;) <3


                                                           

Suuria mahdollisuuksia...

... joista voi joko ahdistua tai ottaa kaiken irti! Aikaa sitten myönnän ahdistuneeni ajettuani itseni loppuun eikä vähiten varmaan työpaikkakiusaamisen myötä... Kaikki kaatui hetkessä ja välillä tuntui, kuin olisin katsonut kaikkea sivusta ja ihmetellyt sitä menoa. En voinut uskoa, että se kävi minulle. Päälimmäisenä oli varmaan mielessä sen epätodellisuus ja kuitenkin se oli totta. Ajatus puistattaa vieläkin. Sieltä noustaan pikkuhiljaa huterin, juuri syntyneen vasan jaloin. Mutta voi kuinka vahvat niistä jaloista tuleekaan! Osaan jo arvostaa koko tapahtumaa ja olen siitä kiitollinen. Vastoinkäymisten kautta voittoon, niin se sanontakin menee. Jos ei kuole niin elää ;) Ja voin kertoa, että se toinen puoli on ollut lähellä liiankin monta kertaa.

Uhrin leima on pesty pois, en jaksa kantaa sitä roolia. Kiitos kun ymmärrän ottaa uuden oman itseni takaisin. En jaksa miettiä pitääkö siitä minusta kukaan. Keskityn vain itseni kantamiseen, omiin haasteisiin. Olisi liikaa vaadittu jos muiden elämät söisivät omaa energiaani. Varsinkin kun se ei ole mahdollista. Jokainen värähtelee omaa energiaa ja omaa energiavirtaa. Jokaisen sisällä on vastaukset jotka odottavat siellä poimijaa. Ne odottavat siellä oikeaa hetkeä. Kun energiat ovat suotuisat ja itse on vastaanottavainen, alkaa tapahtua. Luota siihen, kaikki tapahtuu oikealla hetkellä. Siksi tuntuu joskus, että ei jaksa odottaa. Tämä johtuu siitä, että mieli kiirehtii ja sielu ei ehdi mukaan. Kuuntele sydämelläsi ja odota. Se palkitaan!

Joskus tuntuu epäreilulta kun elämässä on ollut niin paljon traumoja ja traamaa. Olen miettinyt normaaleissa perheissä kasvaneita ja onnellisia ihmisiä, normaaleja ihmisiä normaaleissa rutiineissa. Ja sitten tajuan että STOP STOP! Ne on taas niitä uskomuksia omassa päässä. Mistä tietän niistä mitään? Ja tämähän on minun elämäni. Oma oppiläksyni ja oma kouluni. Ja tämä on minulle räätälöity ja mietitty. Kuinka huippua! Elämän on pitänyt opettaa minulle asioita rankemman kautta. Miksi? No ehkä siksi etten ole kuullut varoitusmerkkejä? Niitä pieniä vihjeitä matkan varrella kertomassa että kohta valot vaihtuu punaiseksi. PYSÄHDY! Ei kuulossani ole ollut mitään vikaa, kaasu on vaan ollut pohjassa ja ne merkit ovat viuhahdelleet ohi. Mutta nyt tiedän paremmin. Ymmärrän kuollutta isääni ehkä parhaiten. Pitikö hänen kuolla jotta ymmärrän? Ehkä. Raakaa peliä, tai ei ehkä sittenkään? Mikä merkitys sillä on koko universumissa? Ja jos hänellä olikin tehtävä jossain muualla johon hän lähti? Ehkä hän tulee tai on jo elämässäni jonain toisena? Ajatuksilla on monia polkuja. Kaikki polut johtavat siihen ymmärryksenn, miksi olen täällä. Joka ikinen tapahtuma on kaavoitettu ja suunniteltu hienosti mahtumaan minun elämääni. Se miten sen otan on oma valintani. Onnellisuus on valinta nykyään joka päivä. Onni rajaa paljon pois vanhaa elämääni. Se vanha pitää lakaista pois jotta uusi pääsee tilalle. On vain vielä paljon niitä onnettumuus uskomuksia, jotka kaipaa uusia uomia. Kaikki menee parhaiten päin, se luo uskoa ja iloa tulevaan!


torstai 21. marraskuuta 2013

Hyvää työtä ja hyvää oloa

Tapanani on lahjoittaa asioita, joita en itse tarvitse. Välillä tuntuu, että voisin antaa kaikki pois. Kaikki ei kuitenkaan saa ottajaansa. Olen tänäänkin poistanut annettavia Facebookin annetaan palstalta. Välillä kuitenkin natsaa ja eilen oltiin Kizmon kanssa lahjoitusreissulla. Samalla tehtiin päivän lenkki jolle tulikin pituutta, kotiin päästessä olimme olleet 2,5 tuntia reissussa :)

Myyrmäen asemalla :)

Kizmo seurailee liikennettä :)

Hyvää oloa tuo hyvän tekeminen ja auttaminen. Hyvää oloa tuo myös se, mistä olet tehty. Kun ravinto on laadukasta ja puhdasta, niin voit hyvin. Yksi superfood tällä saralla on raakasuklaa. Sitä tein eilen, nam nam nam.

Raakasuklaani seassa on pähkinöitä ja goji marjoja <3

Kizmo sai kulutukseensa Oscarin raakaruokaa. Kyllä kelpas kölliä tyytyväisenä :)


Illalla vedin vielä kuulatunnin ja treenasin ennen ja jälkeen tempausta 12 ja 16 kilosella mötikällä. Iltasaunan jälkeen kaikilla oli raukee fiilis <3 Tänään kivistää hieman lihaksia, ihanaa! Se poistuu salilla! Tänään vuorossa jalkatreeniä! Kinkuille kyytiä, just ehtii ehkä palautumaan lauantain mäkitreeniin <3

Super iloista hymypäivää <3

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Pizzan tynkää ja näyttelykoulutusta

Ainahan se on mielessä, PIZZA ;) No ei sentäs. Mutta sillon kun on, niin sitä on pakko saada! Joskus leivon pohjan itse gluteenittomana. Tänään kulutus oli sitä luokkaa, että piti oikaista. Eikä se väärin oo! Ostin täysjyväisiä tortillapohjia ja niiden päälle täytteet, tadaa! Pikaruokaa!


Aamulla köpöteltiin toista kertaa näyttelykouluun Kizmon kanssa. Vielä on paljon opittavaa! Käveltiin koulutuspaikkaan noin tunti, tunti treeniä ja tunti kävelyä kotiin. Olisi luullut piskin väsyvän, mutta pikku tirsojen jälkeen olikin metkut mielessä ;)

Lelu on sohvalla ja sohva on kielletty mesta. Äitiiiii auta!

Kukkuuuu! Kizmon leikki kurkkaa peiton alta :) 

Päivässä meille tulee useampi tunti liikuntaa. Sen lisäksi koulutusta ja vapaana juoksua, välillä hölkkäämme metsäpoluilla. Sanoisin meidän touhujen olevan aika monipuolisia 8 kk junnun näkövinkkelistä. Uuteen viikkoon uusin kujein terkuin Minna ja Kizmo <3



perjantai 15. marraskuuta 2013

Herkulliset kalapullat

Kun kalapullat tekee itse, tietää mitä syö!

400 g seitifileitä
300 g kirjolohisuikaleita
150 g graavilohta
1 sipuli
150 g ranskankermaa
1/2 dl psylliumjauhetta
2 munaa
tilliä
chiliä
sitruunapippuria
mustapippuria
ruususuolaa
valkosipulijauhetta
seesaminsiemeniä (kuorimattomia/tummia)

Ainekset yleiskoneessa hyrskynmyrskyn. Pyörittele massasta pullia ja pyöräytä seesaminsiemenissä. Jos taikina jää käsiin, huuhtele kädet jääkylmän veden alla. Paista uunissa kunnes ovat kauniin värisiä. Mulla taisi olla 200 asteisessa uunissa. Lisäksi tein uuniperunoita. Kastikkeena toimi kermaviili ja loppu ranskankerma tuosta pullataikinasta. Paljon mausteita perään. Sekaan voi silputa herkkukurkkuja ja kapriksia. 


Jos pullat paistaisi pannulla, saisi niihin kauniimman pinnan. Itse tein ne vähärasvaisemmin ja terveellisemmin uunissa. Enjoy! Pirteää viikonloppua, aurinkoa elämäänne <3

tiistai 12. marraskuuta 2013

Pirteyttä ja voimia!


Syksyn pimeys ja synkkyys kaikkoavat ulkoilmassa. Jos keskellä päivää seinät kaatuu, mene happihyppelylle. Itse menin aina edellisessä duunissa virtuaali röökille. Seurailin tupakoitsijoita ikkunasta ja aloin itsekkin käymään ulkona tiuhaan tahtiin. Eli kävin noin kerran tunnissa pihalla samoilemassa. Samaan aikaa siellä oli aina pössyttelijöitä. Miksi pitäisi olla aamusta ruokatuntiin sisällä ja nököttää koneella? Pahimmassa tapauksessa jää ruokatuntikin väliin ja sen korvaa kahvikupilla. Kääk! Ihan varmasti kostautuu illalla jättimäisellä mätöllä! Mielialaan vaikuttaa ravinto. Näin syksyllä voi itseään buustaa puhtaalla ja monivärisellä ravinnolla. Ruokatunnin voi aloittaa vaikka käymällä ulkona ja kävelemällä rappusia hengästymiseen asti. Istumatyötä tekevät pärjäävät esim. proteiinipitoisella marjasmoothiella ja pähkinöillä. 


Metsään kannattaa päästä mahdollisimman usein. Se voi olla talosi takana oleva pikkupuisto tai pusikko. Ihan mikä vaan missä pääset kohtaamaan luonnon. Luonto rauhoittaa ja siellä näkee kaikkea kaunista ja ihanaa. Etsi sentti sentiltä pikku ihanuuksia ja ylläty mitä kaikkea löydät!


Treenaaminenkin sujuu ulkona vaikka läpi talven! Olemme sisätiloissa suurimman osan elämästämme ja se on osasyynä mielialan laskuun. Ulkoa saa energiaa ja happea, veri virtaa nopeammin ja posket saa väriä. 


Loppuun vielä helppo herkku täynnä antioksidantteja. Itse tehty popcorn. Mikroversiot ovat myrkyllisiä ja niitä ei kannata käyttää. Samoin suosi luomumaissia, tavallinen maissi on melko varmasti geenimanipuloitua. 

Pirteää tiistaita! Kiitos kun olit lukemassa <3

lauantai 9. marraskuuta 2013

Mietteitä tuhansien askelien poluilla

Kävellessä ehtii kelailla asioita, siksiköhän se on niin meditatiivista? On ihan omissa oloissaan ja ajatuksissaan ja puhuu hiljaa mielessään itsensä kanssa. Ympärillä hälisee liikennettä, ihmisiä ja lentokoneita. Mihin niillä kaikilla on niin kiire? Jokaisessa autossa on yksi. Kaikki vetää täysillä kaasutelleen. Vastaan tulevat jalankulkijat puolijuoksevat. Niillä on tyhjä katse. Vihaisena ja tympääntyneenä eivät kuule, eivät nää. APUA! Keskityn diipimmin itseeni. Parhautta, kukaan ei enää häiritse <3 Miksi kaikki hymyilevät, puhuvat ja käyttäytyvät ystävällisesti aurinkomaissa? Kun jalat taas koskee Hki- Vantaan asfalttia, alkaa maanvetovoima kiskoa suunpieliä ja tikkaa huulet yhteen? Mietin vaan onko se SE aurinko? Tästä eteenpäin katson koulutuksia, jotka VAAN ja AINOASTAAN järjestetään etelässä/ lämpimässä/ auringossa. Koska siellä vaan on kaikki paremmin kun hymy kipuaa huulille jo pelkästä ajatuksesta. Onneksi näitä on, klikkaa vaikka tästä.

Yksinkertaiset asiat on parhaita. Niitä on kaikki asiat kun niistä tekee sellaisia. Kuten lempiaiheeni, ylipaino. Mietin juuri tarpoessani täällä murheellisten laulujen maassa, että sitä kurjutta saa lisää sillä kiireellä ja hösöllä. Miksi, koska se on negatiivista energiaa. Uskon onnellisuuden tulevan asioilla, jotka vievät aikaa. Kiireet unohtuu ja on aikaa itselle ja omille ajatuksille. Lisäarvo tässä on liikunta. Kun kävelee joka paikkaan (no joo joskus ottaa dösän, mutta silloinkin saa kävellä pysäkille) saa kilot kyytiä ja sehän se on aina mielessä? Itse olen kävellyt tänään lähemmäs 20 kilsaa, ellen ylikin. Ei se ole niin justiinsa. Joku joskus kysyi pidänkö koskaan lepopäivää/ en tee mitään päivää. Vastasin että en. Ainakaan en tiedä pitäväni, en mieti sitä niin paljon. Toisaalta en pidä pelkkää kävelyä niin ihmeellisenä asiana. Joten päivät, kun vaan kävelen ja kävelen ja kävelen on minun lepopäivä. Koiranomistajilla ei ole lepopäiviä! HUOM kaikki koiraa haluavat! Koiran vessa on pihalla ja varsinkin uroksille ei riitä nurkalla käynti. Urokset pissii monta kertaa ja jos ureatiehyet ei pääse tyhjenemään, saattaa sinne kertyä kiteitä/ kiviä joita virtsakiteiksikin kutsutaan. Ei silti, nartut vaativat kanssa liikuntaa (jos koiran hankintaa harkitseva ajatteli nyt sitten ottaakkin nartun :). Ts. jos otat koiran, liikut monta kertaa päivässä! Ja koiran pieni koko ei helpota asiaa mitenkään. Pikkukoirat vaatii ihan samat asiat kuin isotkin. Joten pliis, ota ensin se patterikoira!

Eka suunniteltu lenkki tehtiin Kizmon kanssa huomiselle koulutusmestalle. Meillä alkaa huomenna näyttelykoulutus Taitoa Tassuihin keskuksella. Löydettiin ykkösellä kiva reitti paikalle. Paluu matkalla oli kiva poiketa Malminkartanon huipulle, tuttu treenipaikkani.



Lenkin jälkeen tein reilun 30 minsan kuulatreenin harjoitellen tekniikkaa. Yhden käden heilurieta, rinnallevetoja, työntöjä ja tempauksia. OAJ, LC ja tempaus vielä kuuden minsan setteinä. Päälle useita eri mave liikkeitä ja kykkyjä. Tiivis setti ja muija valmista kamaa saunaan. Saunan jälkeen muistin kauppahomman, huomenna on isäinpv ja shopit klosessa. Nooh ei auttanut muu kun heittää reppu selkään ja lähteä tien päälle. Tästä tuli päivän toinen lenkki, jota en suunnitellut tekeväni. Saunan olis voinut jättää illan viimeiseksikin, mutta mitäs sen väliä missä järjestyksessä asiat tekee. Mun mies aina muistuttaa (jos en ihan aina itse muista ;) että mitä välii miten ja koska mitäkin tekee. Tekee niinkuin itse haluaa ja miten se miettimättä menee. Sitten kun sitä alkaa funtsimaan niin tulee aikataulut ja ne "järjestykset". Inhaa kun päässä on kaikkea ohjelmoitua, kuka voisi pyyhkiä mun kovalevyn kaikista uskomuksista ja "näin sen pitää olla" asioista? Yäk.


Sama kuva uudestaan ilman havuja ;) Kizmolla ja mulla on välillä niin lennokasta, että pitäis saada pitoo! Hähhäää, mä olen ollut varmaan pinseri edellisessä elämässäni ;)

Hei SÄ oot niin paras, kiitos kun luit ihana <3 Huippua iskänpäivää kaikille huomenna <3

perjantai 8. marraskuuta 2013

Koirapuistoilua ja simmottis

Kävin tänään TE-keskuksessa infotilaisuudessa  kuulemassa yrittäjän koulutus/ neuvonta palveluista. Siellä oli sali täynnä ja samalla sai uusia työnhakunsa. Ilmottauduin taas vaikka mihin ;)

Iltapäivällä käytiin pitkästä aikaa läheisessä koirapuistossa. Saimme tutustua kahdeen sekarotuiseen ja toisessa oli 10% sutta! Tällä susinaisella oli alkamassa juoksut, joten menimme toiselle puolelle aitaa. Ihan turhaa stressiä urokselle kun toinen tuoksuu niin herkulliselle.



Tyypit veteli persaukset lytyssä rumbaa omilla puolilla aitauksiaan. Kaikki oli sen ikäisiä, että hepuleita riitti! 

Nyt sunnuntaina aloitetaan Kizmon kanssa näyttelykoulu. Siitä lisää sitten ensi viikolla :) Ihanaa ja hauskaa viikonloppua punanenin ;) Meikä lähtee taas jakamaan hyvää, tällä kertaa lahjoitan kaksi reppua tarvitsevalle <3

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Keskiviikon liikuntapläjäys!

Aamu alkoi normaalisti kuuden kieppeillä koiruuden kanssa ulkona nuuskuttelulla. Ihana aamu oli taas tänäänkin, ilma täynnä tuoksuja, lintujen läsnäoloa ja maan kosteutta. Puiden pientä havinaa, koiran tuhinaa :)

Tänään aamulenkin jälkeen, niin kuin monesti muutenkin, on hyvä hetki aamupalan kera tutkia markkinoita, hakea töitä ja tehdä töitä :) Toki siinä samalla avoinna on sosialinen media ja sähköpostikin, kaikki hoituu samalla. Tehokasta eikö?! ;)

Pyräyksen jälkeen koiruus vähän pidemmälle lenkille ja sitten oma treeni salilla. Tänään vuorossa oli etu- ja takaolkapää. Tunnin treenin veivasin. Hyvä MÄ!


Sitten suunnittelin illan kuulatuntia. Kizmo oli menossa mukana :)


Vielä ennen illan kuulailua tehdään metsälenkki ja ehkä hölkätään hieman. Voi sitten jättää toisen treenin ajaksi hyvillä mielin nukkumaan :)

Tämän päivän liikunta taitaa olla illalla sinettiä vaille valmis. Vai mitä mieltä olette? Mitä Te treenasitte tänään ja paljonko tulee yleensä treenattua esim. viikossa?

Kiitos seurasta, kiitos lukemisesta ja kiitos kommenteista!


tiistai 5. marraskuuta 2013

Arkemme mittarit

Lähdettiin koiran kanssa lenkille, ihan vaan pienelle kun sataakin... ;) Sadevaatteisiin kääriytyneinä, kelloa katsomatta, lähdettiin pihalle. No siellä ei sitten satanutkaan niin paljon kun luulin :) Jes! Suuntasimme läheiseen metsään ja siitä aina vaan kauemmaksi, kunnes löysin meidät monen kilsan takaa. Matkalla tuli juostuakin. Lenkkiä kertyi kymmenisen kilsaa. Mitään tästä en suunnitellut lähtiessämme. Näin pääsi vain käymään. Kotiin tullessa mietin kauankohan matkaan meni aikaa. Melkein ahdistuin kun siitä ei ollut mitään hajua eikä mitään mittaria, joka sen kertoisi. Sitten tajusin lopettaa ja pysähdyin miettimään miksi? Miksi pitää aina tietää kauan joku kestää, paljonko se kulutti tai montako kilsaa kertyi? En olisi varmaankaan tehnyt moista lenkkiä jos olisin miettinyt sitä liikaa. Nyt vaan tossut vei ja mieli lepäs.

Eikö se nosta stressitasoa kun kaikki on täsmälleen aikataulutettu, mitattu, suunniteltu ja ennakoitu? Mitäs sitten jos kaikki ei menekkään suunnitelmien mukaan? Jos sitä ei etukäteen kauhean paljon mieti on mahdollisuudet vaikka mihin! Ja saattaa jopa yllättää itsensä :)

Hauska ilmiö tuo huolehtiminen ja ennakointi. Käymälläni yrittäjäkurssilla kun kello alkaa lähestyä lopetusaikaa, tuntilaiset alkaa pakkaa kamojaan ja tekevät lähtöä. Jos maikka kysyy kelloa tai että käydäänkö vielä tämä asia läpi, saa hän vastauksen, että pitäisi jo lopettaa. Ja että kello on jo niin ja niin paljon. Onko meille opetettu lapsesta asti olemaan joustamaton ja hötkyillä joka paikkaan? Mihin meillä on kiire? Kotiin istumaan? Dösään istumaan? Autoon istumaan? Istumaan johonkin?

Eilen kuulatunnillani eräs reippailija totesi yhtäkkiä olevansa hieman heikossa hapessa. Hän muisti ottaneensa rokotteen aikaisemmin päivällä ja muisti sen vasta treenatessaan. Ihan huippua, ajattelin! Taisin sen sanoakkin! Ihanaa kun hän ei stressannut asiasta aikaisemmin, jopa unohti sen. Jos hän olisi miettinyt rokotusoireita, niin varmaankaan ei olisi lähtenyt sohvalta! Jee lisää tuota!

Mikäänhän ei ole esteenämme kuin me itse. Turha nurina ja valitus ei varmaankaan tuo lisää energiaa, päinvastoin! Jos mitään ei miettisi vaikka yhtenä päivänä yhtään ja tekisi vaan fiiliksen mukaan, niin veikkaan huoliakin olevan vähemmän. Ja ne huolethan taas tuo lisää niitä huolia HUOM!

Mittarit on ihan kivoja ja saa niitä käyttää, se on ihan ok. Kokeile joskus elämää ilman niitä. Haasta itsesi mittaamaan asioita mittareiden puolesta. Iloista tiistaipäivää <3



maanantai 4. marraskuuta 2013

Mille annat energiasi?

Elämään kuuluu syntymä ja kuolema. Ne asiat yhdistävät meitä kaikkia. Väliin mahtuu tasaista menoa, ylä- ja alamäkeä. Se miten niihin suhtautuu on oma valinta. Haluaako ne ottaa oppina vai taakkana? Suhtautumalla vaikeuksiin ohimenevänä vaiheena ne menevät nopeammin ohi. 


Tämä voisi olla aina mielessä: se mihin keskittyy, lisääntyy. Kiitollisena kaikista asioista hyvää löytämällä hyvä lisääntyy. Jos antaa energiaa huolehtimiselle niin huolet saavat ns. huolimagneetin Sinusta. Huolet lisääntyvät ja kaikki tuntuu hankalalta... Huolehtivat ihmiset ovat alttiimpia sairauksille ja paineen kertymiselle. Kehomme voi antaa hälytysmerkkejä. Jatkuva paha olo siirtyy sairaudeksi. Hyväksy paha olo, mutta älä jää sinne! 



Sairastuminen voi olla helposti asia, joka lannistaa ja ajaa epätoivoon. Siihen ei kannata vaipua. Toisen tukeminen kannattaa hoitaa läsnäololla ja hyvällä energialla. Sairas ei kaipaa enempää huolia kun jo kantaa! 



Huolehtiminen ruokkii sairauksia. Voit joko lisää sitä tai vähentää/ poistaa sen. Kaikki on energiaa. Myös sairaudet. Sairastuminen voi tehdä vihaiseksi. Viha värähtelee negatiivista energiaa ja ei vie kun uupumukseen. Kääntämällä huonot fiilikset hyviksi takaan kaiken helpottavan. Luota siihen, että asiat ratkeavat ja kaikki menee omalla painollaan. Mitä vähemmän niistä huolehdit, sitä hiljaisemmin ne ohittuvat. Kaiva vaikka väkisin asioista hyvät puolet. Anna apusi ja tukesi toiselle niin omat ongelmat kutistuvat. Läsnäolemalla annat toiselle aikaa. Harvoin kukaan kaipaa neuvoja ja niitä ei oikeastaan voi edes antaa. 
Armokasta viikkoa <3

lauantai 2. marraskuuta 2013

Leppoisaa lenkkeilyä, tassunhoito vinkki ja omenapiirakkaa

Lenkkeiltiin tänään Malminkartanon huipulle ihanassa auringon paisteessa. Monet monet muutkin olivat löytäneet tänään pyhäpäivänä mestoille. Kivaa ihmisvilinää mäessä. Monella oli koirakin kyydissä.


Huipun kupeessa on onnekseni jumppatelineet ja tein välissä leveetä ja kapeeta kyykkyä, pohkeita, vinovatsoja ja vedin leukoja. 

Kizmo tarkkaili kun metsi jumppas.

Jipii, rinnettä alas!

Joku veti kotimatkalla rulliksilla ohi, täh, mikäs se oli ;)

Silloin kun tassut pitää pestä muullakin kun vedellä, käytän pesuöljyä. Se ei kuivata ja pesee hellästi.


Pesun jälkeen anturat saa kookosöljy voitelun. Pysyy räpylät hyvässä kondiksessa. Kookosöljy on luonnontuote ja ei haittaa vaikka sitä nuolee. Lisäksi se on antibakteerinen ja pitää sienet ja bakteerit loitolla. Kun en itse laita iholleni mitään, mitä ei voi syödä, niin koiralle toimii sama. Iholle ei mitään tehtyä, emulgoitua tai alkoholipitoisia sotkua. 


Samalla kun pestiin ja rasvattiin tassut, pestiin hampaat. Tähänkin toimii kookosöljy. Tökkään harjan kookokseen ja käyn hampaat läpi. Kizmon olen totuttanut hampaanpesuun jo ihan pienenä. Tällä samalla "huoltokäynnillä" voi leikkaa kynnetkin. Ja jos on esinahan tulehdusta niin sen voi huuhdella samalla käynnillä. Huuhteluliuos tehdään Betadine vesiseoksesta suhteessa 1 tippa desiin vettä. Ei enempää jotta esinahka ei kuivu liikaa. Meillä onneksi tulehdus tuossa aikaisemmin syksyllä lähti parin viikon huuhteluilla. Mä muuten kutsun aina tätä kylppäritapahtumaa Kizmon spa hoidoksi ;) Kun siitä tekee kivaa, mielekästä, positiivista ja palkitsee koiraa, niin se oppii pitämään tapahtumasta! Mitään ei tarvitse tehdä pakosta tai komentamalla koiraa. Hyvän kautta niin kaikki ovat onnellisia!

Eilen teki mieli omppupiirakkaa. Lidlissä oli kotimaiset omput tarjouksessa :) Ostin valmiin kauramuro pohjan ja päälle paljon omenaa ja kanelia. Miksasin kulhossa purkin rahkaa ja ranskankermaa, 2 munaa ja lusikallisen steviaa. Kippasin sen omppujen päälle. Uunissa 200 asteessa meni noin 35 minsaa ja piirakkaa oli valmis! On muuten hyvää ja vähemmän sokeria kun valmispiirakoissa. 


Iloista pyhäpäivää <3 Halikaa toisianne!