Tajunnan virtaa

Eilen jälleen ymmärsin, kuinka mahtavaa on kun on tiskikone! Oli paljon likaisia astioita altaassa ja muutamassa minuutissa ne olivat poissa silmistä koneen käsittelyssä. Vitsi miten helppoa, kiitos tiskikone!! Elämän luksusta. Ei sen aina tarvitse olla jotain kultareunaista tai bling blingiä. Kiitos kuuluu arjen pyörityksen pikku apureille. Ja luulen, että mitä vähemmän omistaa, sitä onnellisempi on. Tämän huomaan joka ikinen päivä, eilen raivastin niistäkin vähistä 5 jätesäkkiä roskiin. Onnen tunne sen jälkeen oli ihan euforinen! Minulla selkeesti onnellisuus ei ole liitoksissa tavaraan tai materiaan, vaan sen puutteeseen! Kiitos tavaran vähyys, kiitos niukkuus ja kiitos minimaallisuus. Voi keskittyä oleelliseen <3

Facebookissa eräs sanoi: "Itse olen huomannut, että muutaman lomapäivän jälkeen mieli irtautuu 

työasioista ja löytyy uusia ajatuksia. Kuten tänä aamuna huomasin naapurinpihan suuret huojuvat kuuset, niitä on mukava katsella ikkunasta kaikessa rauhassa. Stressantuneena näkökyky jotenkin kapenee." Tuntuu, että kiire, yltäkylläisyys, väsymys ja raataminen tuo kapeakatseisuutta. Ei nähdä nenäänsä pidemmälle kun ei jakseta, ehditä tai ei kiinnosta. Voi olla yksinkertaisesti niin loppu, että ei näe metsää vieressään tai kuule linnun laulua viereisestä puusta. Ja voi kun se olisi juuri tärkeintä kaikesta! Aistia ympäristönsä ja läheisensä. Nauttia rauhasta ja tuntea kokonaisuus. Ei ole tärkeää muistaa monta sähköpostia jäi lukematta, vaan vaikka kuinka ihanaa on imeä keuhkot täyteen kevätilmaa ja nauttia hetkestä. Antaa hyvänolon tunteen virrata kehoon ja keskittyy vaan siihen. Ei ole tärkeää olla oikeassa tai väärässä. Tärkeää on olla läsnä ja ihan hiljaa. 

Mikä on tuhoisampaa kuin ahneus? Mikä ajaa ihmisen haalimaan kaiken itselleen? Miksi ahne ei uskalla jakaa ja antaa omistaan? Koska ahneus ruokkii itseään ja lisääntyy! Se joka saa kaiken, haluaa kaiken itselleen. Ahne ei tiedä kuinka onnelliseksi tulisi jakaessaan. Ahne juo suruunsa, ahne sairastaa usein, ahne ajaa itsensä loppuun. Surullista... Mutta ihan oikein! Jos ahne ei näe itseänsä ja pahoinvointiaan, saa hän opetuksen omasta itsestään ja omasta mallistaan. Jokainen on täällä oppimassa, jos on vaikeaa, sillä on syynsä. Jos ei osaa kääntää kelkkaansa, kärsii seuraamukset. Jos osaisi lopettaa ja tehdä asioita toisin, saisi onnen ja oppisi sen, ettei tarvitse olla yksin ja onneton. Ei aina tarvitse kinata ja olla "oikeassa", ei aina tarvitse saada kakkua ja syödä sitä kokonaan yksin. Tosin kaikki tekeminen pitää lähteä sydämestä saadakseen oikeita tuloksia. Väkisin väännetty huomataan, sydämen asia tunnetaan. 

Eilen raivatessani löysin vanhoja papereita ja tiliotteita. Niillä oli selkeästi tarkoitus tulla ilmi juuri eilen. Juuri nyt minulle, kun olen taas ihanassa alussa, elämän lähtokuopissa. Laput ja liput olivat muistutus siitä kuinka olen muuttunut noista vuosista. Kuinka silloin tulin toimeen vähällä. Kuinka yhteiskunta on muokannut minua joskus ahneuden suuntaan hetken siinä onnistuenkin. Tuntuu jälkeen päin hullulta ajatella itseään silloin kun oli kauhea draivi päällä. Olen super kiitollinen, että olen tässä ja juuri näin. Kaikella on tarkoitus, minutkin piti tiputtaa, jotta olisin taas onnellinen! Kiitos siitä kaikesta kärsimyksestä! Se kaikki on ollut minulle suureksi opiksi. Anteeksi annot olen taaksepäin antanut, kiitos kuuluu tähän päivään <3