perjantai 1. maaliskuuta 2013

Minna ihmemaassa

Katselin viime viikolla Liisa Ihmemaassa leffan töllöstä. Joo, ekaksi päässäni pyöri joku ihme ennakkoluulo leffan olemuksesta, no mutta katsoin kuitenkin. Ja onneksi! Se oli ihana tarina. Jokainen ehkä on kuullut mitä siinä tapahtuu ja en avaa sitä sen enempää. Pointti on se, että leffan jälkeen sain taas oivalluksen siitä mitä haluan tehdä. Ja se oli ihana idea ja se menee näin: "Haluan juosta pupujen kanssa metsässä". Ei sen enempää tai vähempää. Vaan juuri se ja sitä!


Se ajatus alkoi kasvamaan, niin kuin aina, mulla alkoi mielikuvitus juosta. Kuvittelin tilanteen metsässä ja olin yhtä luonnon kanssa. Sieraimeni täytti sammaleen ja havun tuoksu, perhoset ja linnut liihottivat ympärilläni. Jostain kuului rasahdus, siellä loikki jänis. Hyppelin iloisena sekavin askelin polulla, tanssin metsän kanssa! Olin kotona, kaikki oli niin selvää ja rauhallista. Luonnon harmonia täytti sielun sopukkani ja olin vapaa! Tunsin oksat ja juuret jalkapohjissani. Yhtenäisyyden tuntu oli käsin kosketeltavissa. Olin kuin lapsuudessani, tutkin kiviä ja kantoja. Maistelin kasveja ja hipelöin sammalia. Lapsena olin paljon metsässä koirani kanssa ja en tavallaan tiedostanut meidän olevan koira ja ihminen. Kaivoin ja tongin maata koirani tavoin ja mylvittiin milloin missäkin mättäässä. Saatoimme olla koko päivän koiran kanssa ulkona. Sillon ei katsottu kelloa. Kun tuli hämärää niin lähdettiin kotiin. 

Metsään mennessä sieltä löytyy vaikka ja mitä. Ota silmä käteen ja kävele rauhallisesti ja pysähtele. Ime itseesi luonnon juttuja. Ajattele mikä tarkoitus milläkin on tai ei ole. Miksi puulla on lehdet? Mikä on linnun tarina? Kuinka muurahainen on niin voimakas? Tutki asioita eläimen uteliaisuudella. Haistele ja maistele. Aisti luonto. Kuuntele sen ääniä. Katsele sen muotoja ja lajeja. Mitä kiireisemmäski itsesi tunnet, sitä kauemmin siellä kannattaa olla. Voimaannut ja saat energiaa. Unohda kännykkä ja kello. OLE!

Reality check. Rautaa revin tänäänkin. Vuorossa yläselkä, hauis ja ojentaja. Mutta toinen treeni menee tuonne metsään! Vaikka koira puuttuukin, niin sinne menen ja tutkin kivet ja kannot. Ihan tuli ruono tässä mieleen ;) 

Metsän anti mut sekaisin saa,
luonto huumaa kauneudellaan.

Ilo pamppaa tunteissa mun,
kuinka rakas onkaan laulu linnun.

Riemukasta viikonloppua ihanat!!!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Moikkeliskoikkelis! What´s up you lovely? Seuraa myös Instagramissa: Oikku74