Eka kuulani vuonna 2007
Imin tietoa netistä ja aloin harjoittelemaan tempausta ajatuksella "kisaamaan pitää päästä" :) Ostin myös tuommoisen samanlaisen "huonon" mallisen kuulan kasikiloisena. Sillä harjoittelin yhden käden liikkeitä. Harjoitteluuni tuli tauko aika pian kun sain olkapääni sijoiltaan. Ennen tätä ihmettelin aina, miten kuula on niin liukas ja vaikea käsitellä. Ihme, että olkapää ei tykännyt moisesta hankalasta kuulamallista... Opin netistä, että kuulan kanssa käytetään magnesium jauhetta paremman pitävyyden saamiseksi. Eipä toiminut valurautaisen paskan kahvan kanssa....Siinä vaiheessa tajusin kuulia olevan muunlaisia ja eri mallisia. Huomasin äkkiä, että kisamallinen kuula on se oikea ja alkuperäinen.
Hakeuduin kuitenkin ennen uusien kuulien ostamista kuulatunnille, jota kävin puoli vuotta. Tuntien lisäksi veivasin itse kuulilla salitreenin lisäksi. Toistoja, toistoja, toistoja. Kuulille tuli kilsoja.
Pian tämän jälkeen ostin ekan kisamallisen kuulani. Sille tielle olen jäänyt. Aivan uskomaton ero noihin vääränlaisiin kuuliin verrattuna! Tulin ihan vihaiseksi miksi mitään muita kuulia myydään!
Mun eka oikea kuula, taustalla väijyy äpärä ;)
Tadaa, vielä kun imin tietoa lisää, niin tajusin ruostuttaa kahvan ja sit hieroo mankkua mukaan. Jee, taivas oli auki! Kaikkea sitä oppii kun laji vie mukanaan! Ihanaa! Ja osasin ihan itte!!
Tästä ei mennyt kauaa kun alkoi olemaan kuulailu jo aika pitkällä. En sano, että olisin ollut valmis. Ehkä tässä, niin kuin muissakin lajeissa, aina on parantamisen varaa. Olen aina tehnyt kuulalla ns. jumppaliikkeitä (heilureita, askelkyykkyjä, tuulimyllyjä ja monia muita) kisaliikkeiden (tempaus, LC, työnnöt) lisäksi. Olen kohta vuoden ohjannut itse kuulajumppaa. Olen sitä mieltä, että tavallinen ihminen, joka aloittaa kuulalla veivaamisen, ei ole valmis kisaliikkeisiin. Ja ei edes halua välttämättä tehdä vaan kisaliikkeitä. Itse olen saanut asiakkailta kiitosta juuri kuulaliikkeiden monipuolisuudesta. Ja he eivät edes haluaisi tehdä kuulalla muuta. Joten jumpalla mennään. Toki tekniikkaa opitaan jumpassa joka kerta. Ja keskivartalon hallinta, kehittäminen ja harjoittaminen tuo tuloksia. Tekniikkatunnit ja kisaliikkeet tehdään asiakkaan niin halutessa.
Omilla tunneilla hyödynnän omaa tietotaitoa asiakkaiden hyväksi. Onnekseni vuosia harjoittelemani lajit tukevat kahvakuulailua. Eli tunneillani käydään läpi myös pilates, keppijumppa ja vastusnauhaliikkeitä. Pilates liikkeet vahvistavat keskivartalon lihaksia ja keppijumppa on myös erinomainen kuulailun lämmittely- ja venyttelyapu. Joskus ollaan treenattu kisatekniikkaa tunneilla, mutta jos asiakkailta kysyy, niin he haluavat sitä kaikille sopivaa jumppaa.
Kahvakuulaurheilijoiden asenteesta olen huomannut pientä väheksyntää tätä jumppaa kohtaan. Kuulajumppa on kehittävää ja lihaskuntoa parantavaa toimintaa. Ja väitän tulevan kisaliikeharjoittelun olevan helpompaa aloittaa jo kuulan kanssa jumpanneena. Jos siis haluaa harjoitella kisaliikkeitä. Toki kaikkeahan voi tehdä tyylillään ja niinkuin haluaa. En väitä olevan oikeaa tai väärää tapaa. Paitsi tietenkin se tapa, jolla itse aloitin ;) Ei ole järkevää aloittaa harjoittelua itsekseen ja liian isolla kuulalla. Tai vaihtoehtoisesti liian pienellä kuulalla. Aina kannattaa mennä ohjatulle tunnille jolta saa vinkkejä omaan harjoitteluun ja ohjausta tekniikkaan.
Mielestäni liikunnan ilo on paras ilo. Jokainen tehköön sitä haluamallaan tavalla ja niin että kehittyy. Voihan painonostotangollakin tehdä vaikka hauiskääntöä. Ei aina tarvitse tehdä välineillä vain sitä mihin ne on tarkoitettu. Soveltaminen turvallisesti on ihan ookoo! Ja jokainen valitsee sen oman "seurakunnan" ja tekee sen mukaan. Tai ei, sekin on ihan ookoo!
Aikoinaan kun löin lukkoon maratonille osallistumiseni, toi se myös mukanaan jos jonkinlaista "näin pitää tehdä" ohjetta. Harjoittelussa oli paljon pakkopullaa ja asioita, jotka pitää tehdä jos meinaa juosta se ekan maratonin. Yäääk, mulla tuli heti asiaan sellainen "ei o pakko jos ei haluu" fiilis. Itse en usko siihen, että joku tietää mikä on tehtävä mitenkin ja vielä arvostelemalla muiden tapoja. Ei se niin voi mennä! Kuka sen päättää? Minun mielestä jollekkin käy jokin tapa, toiselle toinen. Jokainen osaa itse hakeutua omalle mukavuusalueelleen ja kasvattaa rajojaan siellä. Tai jos haluaa mennä epämukavuusalueelleen niin rajat kasvaa sielläkin jo pelkästään sinne menemisellä. Pääasia, että kaikille löytyy jotain!
Oikealla ylhäällä Tukholma maraton 2006 mitali.
Jokatapauksessa maratonissa pääsin maaliin, vaikka en noudattanut harjoitusohjelmaa. Tein kaikki varmaan väärin jonkun mielestä. Mutta saavutin päämäräni ja se on tärkeintä! Jokainen keskittyköön omaan suoritukseensa. Jos joku muu tekee jotenkin muuten niin tehköön! Ihanaa vapaus ja erilaisuus! Jei!
Juuri tuossa lauantaina GoExpon jälkeen juteltiin autossa näistä eri tavoista päästä eteenpäin. Osalle toimii hyvin tarkkaan määritelty, taulukkomainen tapa edetä, toisille taas boheemimpi mutta silti eteenpäin päästään.
VastaaPoistaKiitos Marko kommentista :) Kyllä totta puhut, mutta voi tehdä myös molempia. Tai jos ei "tykkää" toisesta niin antaa sen olla. Joskus vaan näissä pienissä piireissä tulee kynnyskysymyksiä tai ettei voi olla tai tehdä jotain tms. Sama homma kaikissa lajeissa. On rikkaus ja hieno homma että lajikirjo on kaikiessa laajudessaan käytössä jokaisen oman tahdon mukaan. Ja itse nautin suuresti saadessani eläkeikäiset ja murrosikäiset hihkumaan tunneilla onnistumisen ilosta ja liikunnan ilosta. Parasta hunajaa on vielä kiitos ja palaute jota saan. Mahtavaa, kiitos kahvakuula, tuo uljas moukari joka sopii käteen kuin käteen :)
VastaaPoista