Mitäs sitten vai ei mitään?

Mietin just tässä tultuani hoitokoirani kanssa ulkoa, että mitäs tänään vapaa-päivänä tekis? Siitä seurasi ajatus että mitä jos ei mitään? No se oli jo aamun perusteella mahdotonta, koska lenkin aikana pyöri pesukone ja kämppäkin on jo imuroitu ja keittiö siivottu. Plääh ;-)
Onko aina pakko olla tekemistä? Luulisin, että sillä joka suuntaan veuhtomisella peitellään olenaista: pysähtymistä ja hetkessä oloa. Kun pysähdyt ja et tee mitään ja riisut roolisi, niin olet puhtaimillasi. Juuri se ihana itse ja ihan vaan olemalla. Kannattaa kokeilla! Ota vaikka aikaa kuinka kauan pystyt. Ja sen olemisen aikana pyritään olemaan miettimättä mitään! Edes sitä seuraavaa askelta. Huom!
Pohdintani jälkeen päätin mennä salille, koska se antaa minulle niin paljon. Se ihana väsynyt tunne kropassa ja lihakset tärinässä. Se on minun huumetta?! Kaikkeahan tehdään siksi, että siitä saa jotain. Joko tiedostamatta tai tiedostaen.
Ota mallia koirasta ja venyttele, syö, ulkoile, leiki ja makoile <3

Kuvassa edesmennyt pinserini "Aku" ja parin päivän ruoka-> jänis :)

Oletko muuten koskaan miettinyt mitä sanoisit itsellesi kuolinvuoteellasi? "Siivoa enemmän", "Stressaa enemmän", "Mieti mitä muut ajattelevat" tai "Ole surullinen". Tuskin! Sanoisit varmasti kannustuslauseita, kehottaisit viettämään aikaa asioiden ja ihmisten parissa, jotka ovat lähellä sydäntäsi ja hengittää! 

Ole itsellesi armollinen <3